Olen tuhansia kertoja aloittanut laihduttamisen.
Tämän viikon maanantai on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmat, nimittäin tällä kertaa en aio epäonnistua. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa, koska en enää jaksa tätä ylipainoa ja sen mukanaantuomia ongelmia. Tämä blogin aloittaminen osaltaan tukee minua päätöksessäni ja tänne saan purkaa onnistumiset ja myös ne epäonnistumiset.
Punnitsin itseni eilen maanantaina 11.10 ja paino oli 91,8 kg.
Tavoitteesta myöhemmin, mutta äkkiseltään uskallan sanoa että miinus 10-20 kiloa se jokatapauksessa on.
Hieman taustaa itsestäni ja siitä, miten tähän on tultu.
Kaksi ja puoli vuotta sitten painoin 74 kiloa. Uskomatonta, että päästinkin itseni tähän tilanteeseen. Elämä tasaantui, opiskelut loppuivat ja aloitin työt. Aloin myös seurustella ja jotenkin itsestään huolehtiminen jäi. Huomaamatta ja salakavalasti kiloja kertyi 18 lisää.
Jokaisen ulkomaanreissun jälkeen vaaka näytti vähän enemmän, kesäisin kertyi muutama kilo, liikunta unohtui.
Nyt olen siis siinä tilanteessa, että vanhat vaatteet eivät mahdu päälle. Eilen kokeilin parin vuoden takaista syystakkia, jonka jouduin hylkäämään kaapin perälle: vetoketju ei mennyt kiinni
En pidä yhtään peilikuvastani: en ole kaunis, en seksikäs, en oikeastaan yhtään mitään muuta kun lihava. Mahani todella on iso, allit roikkuu käsivarsissa ja reidet hiertää toisiinsa.
Vaatekoko kasvaa jatkuvasti: olen pyörähdellyt jo isojen tyttöjen osastolla.
Polviini myös koskee: kun olen ollut päivän jalkojeni päällä, illalla polvia todella särkee.
Kärsin päänsärystä eikä minulla ole energiaa mihinkään ylimääräiseen: en muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti energinen.
Haluan paremman kunnon ja liikunnan ilon takaisin: olen joskus juossut puolimaratonin ja se tuntui oikeasti hyvältä.
Tässä lähtötilanne, katsotaan mihin lopulta päädynkään.
Tavoitetta riittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti