Vaikeuksia

Ihan toivotulla tavalla ei laihdutus ole lähtenyt käyntiin. Kiloja ei siis ole tippunut...
Olen maanantaista asti ollut kevyemmällä ruokavaliolla. Olen yrittänyt jättää hiilareita minimiin ja kaikki herkut pois. Ensi viikon maanantain punnituksessa nähdään, onko tämä tehonnut yhtään. Uskoisin, että pidemmällä aikavälillä tuloksia näkyy: se vaan vaatii kovaa selkärankaa!
Eilen kävin parin tunnin kävelylenkillä, siinä tämän viikon liikunnat. Ei kehumista sillä rintamalla. Koitan nyt ensin saada ruokavalion kuntoon ja vasta sitten keskittyä enemmän liikuntapuoleen. En halua ahnehtia/ yrittää kaikkea kerralla. Tarkoitus on muuttaa elämäntapaa, eikä kokeilla mitään parin viikon tehokuuria. Niitäkin on kokeiltu ja aina sama lopputuloa: kyllästyminen ja kilot takaisin (usein vieläpä korkojen kera).
Vaikka alku onkin ollut nihkeä, en luovuta. Olen nimittäin niin totaalisen kyllästynyt näihin läskeihin. Olen valmis sanomaan niille yksi kerrallaan hyvästit :)

Tavoite

Päätavoitteena pidän -18 kg:a. Syitä on kaksi: 74 kiloa oli painoni kaksi ja puoli vuotta sitten. Toinen syy on se, että painaessani 74 kiloa olen normaalipainoinen (BMI).

Ensimmäinen välitavoite on päästä kahdeksikolla alkavaan lukuun eli 89 kg. Tuolloin myös hypähdän merkittävästä ylipainosta lievään ylipainoon, sekin kuulostaa hyvältä.
Sitten (vuoden lopussa) tavoite on 85 kg.
Keväälle en ole vielä asettanut tarkempia aikatauluja, niihin palataan sitten kun on sen aika.

Tällä hetkellä kaikki noi tavoitteet tuntuvat vaikeilta saavuttaa, lähes mahdottomilta. Vuoden lopun tavoite on mahdollinen, jos paino tippuu noin kilon per viikko. Ja se tuntuu julmetun hankalalta operaatiolta...

Mutta motivaatio on korkealla ja toivottavasti pienetkin muutokset kropassa, mielialassa ja kunnossa/ terveydessä muistuttavat minua, miksi olen tähän ryhtynyt ja miksi kannattaa kestää kurnivaa mahaa ja irtokarkkivapaita iltoja!

Erilainen maanantai

Olen tuhansia kertoja aloittanut laihduttamisen.

Tämän viikon maanantai on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmat, nimittäin tällä kertaa en aio epäonnistua. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa, koska en enää jaksa tätä ylipainoa ja sen mukanaantuomia ongelmia. Tämä blogin aloittaminen osaltaan tukee minua päätöksessäni ja tänne saan purkaa onnistumiset ja myös ne epäonnistumiset.


Punnitsin itseni eilen maanantaina 11.10 ja paino oli 91,8 kg.
Tavoitteesta myöhemmin, mutta äkkiseltään uskallan sanoa että miinus 10-20 kiloa se jokatapauksessa on.


Hieman taustaa itsestäni ja siitä, miten tähän on tultu.
Kaksi ja puoli vuotta sitten painoin 74 kiloa. Uskomatonta, että päästinkin itseni tähän tilanteeseen. Elämä tasaantui, opiskelut loppuivat ja aloitin työt. Aloin myös seurustella ja jotenkin itsestään huolehtiminen jäi. Huomaamatta ja salakavalasti kiloja kertyi 18 lisää.
Jokaisen ulkomaanreissun jälkeen vaaka näytti vähän enemmän, kesäisin kertyi muutama kilo, liikunta unohtui.


Nyt olen siis siinä tilanteessa, että vanhat vaatteet eivät mahdu päälle. Eilen kokeilin parin vuoden takaista syystakkia, jonka jouduin hylkäämään kaapin perälle: vetoketju ei mennyt kiinni
En pidä yhtään peilikuvastani: en ole kaunis, en seksikäs, en oikeastaan yhtään mitään muuta kun lihava. Mahani todella on iso, allit roikkuu käsivarsissa ja reidet hiertää toisiinsa.
Vaatekoko kasvaa jatkuvasti: olen pyörähdellyt jo isojen tyttöjen osastolla.
Polviini myös koskee: kun olen ollut päivän jalkojeni päällä, illalla polvia todella särkee.
Kärsin päänsärystä eikä minulla ole energiaa mihinkään ylimääräiseen: en muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti energinen.
Haluan paremman kunnon ja liikunnan ilon takaisin: olen joskus juossut puolimaratonin ja se tuntui oikeasti hyvältä.

Tässä lähtötilanne, katsotaan mihin lopulta päädynkään.